Kun on saunan lämpimät mänöö,
sinne on minun lempen mänköön;
kuin on tämän saunan uuni ärisöö,
niin on minun lempen ärisköön!

Männäperjantaina sain kunnian kylvettää taas yhden ystävistäni lemmekkääksi heinäkuussa alkavaa avioliittoa varten. Nykypäivän morsiussaunassa yhdistyvät monet vanhat perinteet - mukana ovat myös lemmenloitsut, ne, jotka entisvanhaan itse asiassa osoitettiin niille neidoille, jotka syystä tai toisesta olivat vaarassa jäädä vanhoiksipiioiksi. Sitä vaaraa ei kihlatulla morsiamella toki enää toivon mukaan tule oleman! Lempeä sanan yleismerkityksellisessä muodossa tarvitsee kuitenkin itse kukin siviilisäädystä huolimatta. Morsiussaunan taioin ja loitsuin varmistettiin nytkin tulevan liiton onni ja menestys. (Esikoinen on katolle heitetyn vastan kertoman mukaan poika.)

Heinäkuun morsiolle järjestettiin kaksipäiväiset polttarit. Osallistuin innolla suunnitteluun, joka lähti liikkeelle morsiamen persoonasta: "tässä ihmisessä on niin paljon - miten me saamme huomioiduksi hänen olemuksensa, kiinnostuksen kohteensa ja tämän erityisen tilanteen?". Olin ystäväni puolesta onnellinen siitä antaumuksesta, jolla hänen molemmat kaasonsa ja ystävien joukko osallistui suunnitteluun ja toteutukseen. Folkloristin sydämeni sykki ja leimahteli - saunan järjestelyjen lisäksi sain olla Louhi noitarumpuineni ja odottaa soutuveneellä luokseni suojaiseen poukamaan, metsän siimekseen tuotua morsianta. Metsässä tein loitsuni ja luovutin morsiamelle sulhasen kirjoittaman kirjeen. Koska morsiolla itsellään on hallussaan sekä sana että voima, oli hänenkin laadittava avio-onnen takaava loitsu.



Monia hienoja hetkiä mahtui kahteen päivään. Työpaikaltaan täydellisesti yllätetty morsian kuljetettiin Kuhmoisiin, jossa sijaitsi hänelle tärkeä paikka, 1800-luvun hirsimökki pihapiireineen. Ikivanha savusauna järven rannassa oli paras mahdollinen paikka perusteelliselle, kolmituntiselle saunotukselle ja elämänohjeille, joita antoivat sekä ystävät että morsiamen yllätykseksi paikalle saapunut äiti. Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, suolan ja jauhojen lisäksi morsian nautti myös äitinsä tuomasta turvenaamiosta, josta me ystävät saimme osamme. Morsiamen päätä palmikoitaessa lauloin itketyksen.

Toinen polttaripäivä sisälsi ratsastusta, etkoilua Töölössä, tunnelmallisen kolmen ruokalajin ravintolaillallisen ja biletystä jotakuinkin aamukuuteen. Helsingissä seurueeseen liittyi niitä, jotka eivät olleet mökkeilemään päässeet. Niinpä tunnelmointia, morsiameen liittyviä muistoja ja opastusta sisältyi myös ravintolailtaan. Paikalle saapui morsiamen yllätykseksi myös miestrio serenadia laulamaan - jokaisen naisen olisi ainakin kerran elämässään saatava sellainen osakseen, sanon minä, ja tiedän, mistä puhun! Paljastettakoon siis, että näppini olivat pelissä - väliaikaistrio koostui aviomiehestäni, avioliittojurististamme ja munkkiniemeläisgalleristista, jonka kirkas tenori sai läsnäolleet haukkomaan henkeään. (Näin se on: laulutaitoisten miesten ei tarvitse kuin saapua paikalle puvuissa ja esittää muutama hetkeä aikaisemmin improvisoitu laulu, ja naiset lakoavat välittömästi.)

Ps. Morsiussaunasta tietoa etsiville kaasoille ja muille kiinnostuneille: olen kirjoittanut aiheesta myös artikkelin, johon on linkki blogini oikeassa sivupalkissa nimellä Ohjeita morsiussaunaan. Ei-kaupalliseen tarkoitukseen ja morsiussaunajärjestelyihin artikkelia saa kernaasti hyödyntää. Artikkelin ja kuvien kopiointi toisaalle nettiin on kuitenkin kielletty, ja mikäli aiot käyttää sitä aineistona omaan tekstiisi, ota yhteyttä kirjoittajaan.