Olen viettänyt päivän kuvitteellisen Matolan talon Maija-piikana pesten lasten kanssa pyykkiä Nurmijärven Taaborin toimintaviikoilla. Sain suunnitella työpajan ja hyödyntää museon rekvisiittaa. Voiko olla hauskempaa tapaa yhdistää kaikkea sitä, mitä teen mielelläni? Lapset hiertävät pyykin pyykkilaudalla innosta puhkuen, lakanoiden vetäminen on elämys - ja entäs kaulaaminen sitten! Minä osaan olla innoissani myös vuoden 1828 kartusta, jonka olemme saaneet työskentelykäyttöön. Kerrankin paikka, jossa saa tehdä oikeasti ja puusaavit turvotetaan valmiiksi työpajapyykkärille sen sijaan, ettei niihin saisi edes koskea!

Innokkaimmat apulaispyykkärini eivät olisi malttaneet lopettaa. Sinä olet työskennellyt koko päivän, kuule, me sanotaan sulle, että ISTU ALAS, me hoidetaan tää! totesivat iltapäivällä pyykkipajaan jo toistamiseen rientäneet kullanmurut säälien kovasti piikarukkaa, jolle emäntä oli jättänyt niin kohtuuttoman työn yksin hoidettavaksi.

Käyttöön pääsi myös mummon kyläkaupan viimeinen myymättä jäänyt saippua, jonka äiti oli sattumalta säilönyt aikoen usein heittää menemään. Mitä tästä opimme - älä ikinä heitä mitään pois! Koskaan ei tiedä, milloin joku soittaa ja kysyy, löytyisikö sinulta pala vanhan oloista saippuaa opetuskäyttöön.

Maijan pyykkipäivää vietettiin ensimmäistä kertaa Taaborin toimintaviikoilla Nurmijärven Palojoella
18.-20.5. ja 25.-28.5.09. Olen mukana myös vuoden 2010 tapahtumassa.