Kuvat © Maija Auramies
Islanti 12.-29.9.2008
Syyskuussa 2008 tarjoutui vihdoin mahdollisuus toteuttaa pitkäaikainen suunnitelma: matkustaa useammaksi viikoksi Islantiin, jossa hyvä ystäväni asuu. En ollut käynyt Islannissa aiemmin; ystävä sen sijaan on asunut siellä kahteen otteeseen, ensin lukuvuonna 2002-2003 ja nyt vuodesta 2007 alkaen. Lentoliput varasimme viime tipassa internetin avulla. Tämä matkakertomus on pääosin kuvakooste mahtavasta matkasta upeassa maassa, jonka maisemia on vaikea pukea sanoiksi.
Matka jaksottui kolmeen osaan:
I
pe.12. - ke.17.9. matkalla äidin kanssa
Lensimme Icelandairin koneella Helsinki-Vantaalta Keflavikiin. Perille päästyämme suuntasimme suoraan Blue Lagoonille hemmottelemaan itseämme geotermisessä ulkoilmakylpylässä. Mikäli lento tuo Islantiin iltapäivällä, kannattaa laguunivierailu sijoittaakin matkan alkuun - laguuni sijaitsee matkan varrella lentokentältä Reykjavikiin, joten säästöä matkakustannuksissa ja ajassa syntyy tuntuvasti. Sinisellä laguunilla kannattaa ehdottomasti käydä. Se täyttää kaikki mielikuvat luksuksesta, muttei kuitenkaan vie vararikkoon.
Blue Lagoon iltahämärässä 12.9.08
Laguunilta matka jatkui jo pimenneessä illassa Reykjavikiin, jossa ystäväni asuu. Majoituimme ystävän luokse aivan kaupungin ytimeen, noin korttelin päähän maisemaa hallitsevasta tuomiokirkosta. Ystävä asuu kuvan talon ylimmässä kerroksessa, jonka ullakko on islantilaiseen tapaan rakennettu asunnoiksi. Pienen pienestä, vinokattoisesta huoneesta maksetaan toki jotakuinkin suomalaisen opiskelijayksiön tasoista vuokraa. Keittiö ja kylpyhuone jaetaan muiden ullakkohuoneiden asukkien kanssa.
Ensimmäisenä varsinaisena päivänä Islannissa ystävä vei äidin ja minut päivävaellukselle entiseen kotikyläänsä Hveragerdiin, vajaan tunnin ajomatkan päähän Reykjavikista. Siellä pääsimme vaeltamaan upeissa maisemissa reitille, joka sopi myös meille vaeltamiseen vähemmän vihkiytyneille. Goretex-puvut, vaelluskengät ja muut asianmukaiset varusteet olivat silti tarpeen. Islannin olosuhteet ymmärtää vasta maahan saavuttuaan.
Hveragerdin maisemia.
Maisemat matkan varrelta alhaalla virtaavalle joelle olivat huikeat.
Vaelsimme Hveragerdin maisemissa joitain tunteja
kohti päämääräämme, kuumaa jokea.
Hveragerdissa maasto on tuliperäistä. Kuvan höyry nousee kuumista lähteistä ja puroista,
joissa kiehuva vesi hyrskyy ja porisee taukoamatta. Ulkolämpötila oli noin + 10 astetta.
Hveragerdin kuuman joen lämpötila on n. +40 C vuodenajasta riippumatta.
Tuntui hurjalta kuoriutua goretex-vaatteista hyisessä säässä, mutta veteen pulahtamisen
jälkeen kaikki oli taas paremmin kuin hyvin!
14.9.08
Sunnuntaina pääsimme kiertämään Golden Circlen, Islannin ehkä tunnetuimman turistireitin islantilaisen ystävän äidin autolla. Matkan varrella sijaitsee mm. pieni geysir nimeltä Strokkur, joka pulpahti esiin noin kahdeksan minuutin välein.
Kultainen kierros vie omallakin autolla saman kahdeksan tuntia, jonka turistibussit ilmoittavat matka-ajaksi. Kyseessä on siis koko päivän ohjelma. Oman auton vuokraaminen saattaa paikallisten kontaktien puutteessa kannattaa, sillä turistibussit veloittavat melkoisen suuresti kierrokselle osallistumisesta. On myös mukava saada matkata omaan tahtiin. Nähtävyyksien välillä on kymmeniä kilometrejä, ja omalla autolla ajeleminen mahdollistaa myös ex tempore -pysähdykset.
Strokkur
Alkuviikosta kiertelimme äidin kanssa Reykjavikin keskustaa ja ihastelimme aaltopeltisiä pientaloja. Shoppailimme ihanaa islantilaisvillaa ja kolusimme läpi kaksi museota, Reykjavikin ulkoilmamuseo Arbaerin sekä Islannin kansallismuseon.
Näkymiä Reykjavikin keskustasta.
Ulkomuseo Arbaeriin matkatakseen on nähtävä hieman vaivaa, sillä se sijaitsee esikaupunkialueella ja vaatii bussikyytiä. Kesäsesongin ulkopuolella se on auki vain hyvin rajoitetusti, kahdesti viikossa. Saimme pieneen mutta suloiseen ulkomuseoon varsin privaatin esittelykierroksen, sillä yleisöryntäys ei syyskuussa ollut valtaisa. Kansallismuseo taas oli moderni ja informatiivinen, mutta tuotti museoväsymyksen jo toisessa (ja viimeisessä) kerroksessaan.
Arbaer 15.9.:
Kaupungilla kulkiessamme tutustuimme myös ystävän kotitaloa vastapäätä sijaitsevaan patsaspuistoon ja muihin lähialueen nähtävyyksiin.
Patsaspuisto.
Auringonlasku Reykjavikin "Töölönlahdella".
Keskiviikkoaamuna 17.9. äiti lensi takaisin koti-Suomeen ja minä jäin Islantiin odottamaan Toimittajaa.
II
ke.17. – su.21.9. matkalla omin päin ja Islannissa asuvan ystävän kanssa
Koska Toimittajan kesätyöt jatkuivat syyskuun puolelle, mutta äiti ei omilta työkiireiltään voinut viivyttää matkaa pidempään, "jouduin" viettämään jonkin aikaa Islannissa ilman äitiä ja aviomiestä. Mutta mikäs sen mukavampaa – lepäilin, vietin aikaa ystäväni kanssa, neuloin… Vierailin myös Reykjavikin yliopistolla ja yritin edistää omaa gradutyötäni.
Viikonloppuna 19.-21.9. liftasimme mukaan vapaaehtoistyöntekijöiden tutustumisleirille Länsi-Islannin Snaesfellnesiin. Epävakaisen sään vuoksi retkeilymme maastossa jäi vähäiseksi, mutta kävimme kuitenkin taputtelemassa islanninhevosia ja (tahtomattamme) pelottelemassa paikallisia lampaita.
Leirikeskus Snaesfellnesissa keskellä ei-mitään.
Maisemia (ja lammas) leirikeskuksen liepeiltä.
Oih! Islanninhevosia! Mukanani oli vain kännykkäkamera, mutta sain sentään muutaman kuvamuiston
suloisista otuksista, joita kävimme taputtelemassa 20.9.08:
Sunnuntaina 21.9. palasimme Reykjavikiin ja Toimittaja saapui Islantiin – monien vaiheiden kautta ja matkatavaransa Kööpenhaminaan jättäneenä. Rinkka saapui onneksi seuraavana aamuna kuriirikuljetuksena suoraan ystävän ovelle.
III
su.21. – ma.29.9. matkalla Toimittajan (aviomieheni) kanssa
Ensimmäinen yhteinen päivämme Islannissa, maanantai 22.9.08 oli myös ensimmäinen hääpäivämme. Toimittaja yllätti: meille oli varattu hotellihuone Reykjavikista, joten saatoimme keskittyä päivän erityisyyteen. Hääpäivän kohokohta oli Blue Lagoon, jonka olin etukäteen todennut mitä parhaimmaksi hemmotteluksi. Romantiikkakin kukki, olihan Laguunilla samaan aikaan kanssamme melkoinen lähetystö Suomesta rakkauden apostoli Tommy Tabermannia myöten.
Sininen laguuni 22.9.2008
Yksi Islantia hallitsevista maisematyypeistä on silmänkantamattomiin jatkuva, sammaleen peittämä laavakivipelto. Sinisen laguunin ympäristöstä kuvasimme laavapellon auringonlaskun:
Aiemmin niin kallis maa, Islanti, oli jo syyskuussa kovasti muuttunut: hintataso oli jokseenkin sama kuin Suomessa, ja jopa meillä opiskelijoilla oli varaa tehdä "aikuisten asioita" (semminkin, kun majoituskustannuksia ei matkalla syntynyt nimeksikään). Koska Islannissa ei pääse minnekään ilman autoa ja turistibussit ovat sekä kalliita että täynnä amerikkalaisia, päätimme lopulta vuokrata auton.
Olimme kuvitelleet vuokra-auton olevan ulottumattomissamme, mutta asian laita olikin toinen: vuokra maksoi alle 50 euroa päivä, ja bensiini oli halvempaa kuin Suomessa. Suosittelen lämpimästi auton vuokraamista jokaiselle Islantiin paria päivää pidemmäksi ajaksi matkustavalle! Islannin tiet ovat suomalaiseen mittapuuhun pieniä ja ajo-olosuhteet saattavat olla haastavat, mutta toisaalta vastaantulevaa liikennettä on vähänlaisesti.
Tämä kaunokainen (siis halvimman vuokraamon halvin auto) oli käytössämme neljä päivää keskiviikosta 24.9. lauantaihin 27.9. ja mahdollisti meille paljon.
Uljas Mazdamme Golden Circlella.
24.9.08 – Golden Circle
Yhden lepo-, tanssi- ja baaripäivän jälkeen Toimittaja ja minä suuntasimme vuokra-autollamme Kultaiselle kierrokselle, samalle, jonka jo äidin kanssa olin kertaalleen kiertänyt. Sää suosi jonkin verran enemmän; Islannissa kuitenkin oppi ymmärtämään, mitä tarkoittaa vaihteleva sää. Auton ikkunoiden takana saattoi olla aivan erilainen ilma riippuen siitä, mihin suuntaan päätään käänsi. Aurinko ja kaatosade olivat viiden minuutin päässä toisistaan. Ei ole liioittelua varustautua Islannin matkaan täysin veden- ja tuulenpitävin ja lämpimin varustein kiireestä kantapäähän.
Maisemia Golden Circlelta:
Þingvellir, kansallispuisto ja Unesco-kohde. Täällä mannerlaatat törmäävät toisiinsa. Myös Islannin muinainen parlamentti, Althing, koontui täällä.
Levähdyspaikan näkymiä.
Strokkurilla.
Gullfoss, suuri vesiputous Golden Circlen varrella.
Jotenkin onnistuimme eksymään Golden Circlella.
Ajettuamme 10 km väärään suuntaan tulimme autiolle rakennukselle.
Tyypillistä Islantia: ei autoja, ei ihmisiä, vain hiljainen ja avara maisema.
Löysimme toki takaisin reitille – vaihtoehtoja ei kovin useita ollut.
Kraateri Golden Circlella viehätti väritykseltään.
25.-26.9.08 - Seikkailu etelään ja itään
Päätimme tehdä vuokra-mazdallamme kahden päivän retken Islannin etelärannikolle. Saaren ympäri kiertää maan suurin valtatie, "Ring Road", jota pitkin lähdimme ajamaan itään. Päämääränämme oli jäälaguuni Jökulsárlón, josta olimme nähneet yhden kuvan matkaoppaan sivuilla. Ystävä vinkkasi kiinnostavia kohteita matkan varrelta, turisti-infon tyttö kehotti tsekkaamaan jäätikkövaellukset, ja niin me lähdimme – ilman etukäteisvarauksia tai tietoa yöpaikasta.
Oletimme yösijan löytyvän Islannin eteläisimmästä, Vik-nimisestä kylästä, josta se lopulta viime tipassa löytyikin. Mistään muualta todennäköisesti emme olisi majoitusta saaneet, mikä onneksi selvisi vasta siinä vaiheessa, kun mökin avaimet jo olivat kädessämme. Islannin hotellit menevät talviunille syyskuun paikkeilla, ja paikkakunnan ainoita vuokramökkejä myi paikallinen huoltoasema, jolle osuimme vahingossa.
Seuraavat kuvat ovat reittimme varrelta Etelä-Islannista.
Seljalandsfoss – vesiputous, jonka taakse pääsi kävelemään.
Putouksen takana.
Islantilainen valtatie ja tyypillinen liikenne: vain me.
Skogafoss, jonka yläpuolelle kiipesimme katselemaan maisemia Atlantille.
Ulkomuseo,
johon emme lopulta ehtineet sisälle asti.
Vik, Islannin eteläisin kunta, sijaitsee tulivuoren purkautumisreitin varrella.
25.9. ehdimme kuin ehdimmekin lyhyelle jäätikkövaellukselle Solheimajökullille. Ennakkovarauksia ei tarvittu, mutta kylmät hermot kyllä, sillä jäätikön laitaan johtava kärrypolku olisi totisesti vaatinut jonkin mazdaamme jämäkämmän ajopelin. Emme enää ihmetelleet, miksi Reykjavkinkin kaduilla tuli vastaan valtamerilaivan kokoisia maastureita.
Kävi myös ilmi, että Islannin matkaajan olisi syytä varata aina autoonsa eväitä ja juomavettä. Aiemman kuvan ulkomuseo nimittäin jäi väliin yksinomaan siitä syystä, ettei yli viidenkymmenen kilometrin säteellä mihinkään suuntaan sen ympärillä ollut ostettavissa lounasta tai edes voileipää! Olimme ajaneet Reykjavikista pelkän aamiaisen turvin, emmekä olisi mitenkään selvinneet iltapäivän jäätikkövaellusta ravinnotta. Ei auttanut kuin unohtaa museo ja ajaa kaasu pohjassa Vikin ruokakauppaan. Ja sitten samaa reittiä takaisin jäätikölle... Oppaan johtama parituntinen jäätikkövaellus varusteineen maksoi noin 40 euroa henkilöltä.
Jäätikön reunalla.
Jäätiköllä vaeltaessamme aurinko paistoi upeasti.
Railot ovat jopa satoja metrejä syviä ja johtavat jäätikön alle.
Oppaamme mukaan niihin ei siis kannata pudota.
Jäätiköltä siirryimme auringon jo laskiessa Dyrhólaeyn niemen goottisiin tunnelmiin. Rannalla ei ollut ketään muita.
Maisemat olivat jylhät yön hämärtyessä.
Vuokramökkejä Vikissä. Olimme saapuneet yöpaikkaamme pimeässä,
joten vasta herättyämme huomasimme, millaiseen paikkaan olimme päätyneet.
Yövyimme siis Vikissä. Seuraavana päivänä, 26.9.08, jatkoimme automatkaamme itään. Sää oli huono – sadetta ja sumua. Pysähdyimme kuitenkin Skaftafellin luonnonpuistossa ja teimme kaksi pientä vaellusta. Ensimmäinen vei maantiedontunneilta tutun Vatnajökull-jäätikon laitaan:
Vatnajökull.
Jälkimmäinen vaellus vaati melkoista kapuamista, mutta palkitsi: upea, luonnon muovaama monumenttimainen Svartifoss.
Matka idäntiellä jatkui. Väliin oli ruuhkaakin.
Lopulta, vielä juuri ja juuri päivänvalolla ja sateiden sopivasti tauottua, saavutimme matkamme määränpään, Jökulsárlónin jäälaguunin, johon jäätikön sulamisvedet työntävät Atlantiin siirtyessään valtavia jääkimpaleita. Pilvisestä säästä huolimatta näkymä lumosi meidät täysin. Muita ihmisiä ei ollut mailla ei halmeilla – saimme jälleen nauttia näystä kaksin.
Jökulsárlón.
Täällä on kuvattu myös James Bond -elokuvaa.
Paluumatkalla posotimme yhtä kyytiä Reykjavikiin saman matkan, jonka olimme taittaneet kuluneiden kahden päivän aikana pienissä osissa. Yö ehti jo laskeutua ennen perille pääsyämme. Matkan maisemat jäivät kuitenkin ikuisesti mieliimme:
27.9.08 – Reykjavik ja Hveragerdi
Idästä palattuamme oli jälleen viikonloppu, joten ystävämme saattoi liittyä seuraamme. Ensin kävimme pakollisella turistikäynnillä Reykjavikin lahden viikinkilaivamonumentilla. Sitten suuntasimme mazdan nokan kohti Hveragerdia, sillä kuuma joki oli ehdottomasti näytettävä myös Toimittajalle.
Savujen lahti.
Hveragerdin Bonuksesta hankimme myös olennaisimmat tuliaiset, islantilaista suklaata! Draumur on suurin suosikkimme. Se on yhdistelmä suolaista lakritsaa ja kermaista maitosuklaata.
Kuuma puro Hveragerdissa.
Porukkamme on ollut koossa lukiosta lähtien. Nyt paistattelimme Hveragerdin auringossa.
Vaellus vaati myös joen ylityksen.
Lämmintä mutaa otimme matkan varrelta luonnonmukaista ihohoitoa varten.
Aurinko päätti ottaa loparit joelle ehtiessämme. Onneksi
kuuma joki höyryää joka tapauksessa.
Tämän luonnonmukaisempaan kylpylään lienee mahdoton päästä!
Patikoimme takaisin läpi Hveragerdin höyryjen.
28.9.2008 Reykjavik – viimeistä päivää
Viimeisenä päivänämme kiertelimme Reykjavikia. Illaksi pääsimme islantilaisen kaverin perheen luokse syömään ja perheen vanhemmat veivät meidät mahtavalle luolaseikkailulle laavapellon alla kulkevaan käytäväverkostoon.
Reykjavikin satama 28.9.08.
Lintuja ruokkiva mies Reykjavikin lammella.
Islantilaisen kaverimme vanhemmat asuvat Hafnarfjördurissa, joka lienee jotakuinkin Islannin Kirkkonummi. Pimeän jo tultua, päivällisen jälkeen he veivät meidät retkelle, jollaista emme enää viimeiseltä illaltamme Islannissa odottaneet. Luoliin!
Salamalla otettu kuva luolan suuaukolta. Tunneli johti satoja metrejä maan alle ja muuttui välillä hyvin ahtaaksi.
Reitti luolastossa ei sopinut ahtaanpaikankammoisille – matalimmissa paikoissa kontattiin tai ryömittiin.
Kokemus oli kuitenkin sen arvoinen:
Niinpä lopulta, sunnuntaina 28.9. me pakkasimme kokemuksista kylläisinä ja Islantiin ihastuneina kimpsumme, kampsumme ja kaiken hankkimani islantilaisen villan matkalaukkuihimme ja rinkkaan ja valmistauduimme heräämään aamuyöllä… Suora lento Keflavikista Helsinki-Vantaalle lähti aamulla klo 07.55. Bussimatka lentokentälle kestää vajaan tunnin. Suora lentoaika Islannista Suomeen on alle neljän tunnin. Kolmen tunnin aikaero teki matkasta takaisin päin pidemmän kuin se olikaan.
Islantilaista, ihanista ihaninta villalankaa.
Maanantaina 29.9.2008
Icelandair lennätti meidät takaisin kotiin.
Kamerasta loppui akku; Suomessa odotti kuin lohdutuksena
maailman kaunein ruska.
