Yksi rakkaimmista tuutulauluistani on Tuuditan tulisoroista. Äiti lauloi sitä usein, kun olin pieni. Se on kalevalamittainen ja maailman kaunein:

Tuuditan tulisoroista
kipenäistä kiikuttelen
vaalin pientä valkeaista
Luojan lasta liikuttelen...

Sävel on mitä traditionaalisin - lempeä, arkaaisen yksinkertainen. Myöhemmin varioin sitä kanteleella ja omaksuin ydinohjelmistooni. Olin tavallaan pettynyt kun aikuisena opin, etteivät ne maailman kauneimmat sanat olleetkaan kalevalamittaista kansanrunoutta, vaan runoilija J.H.Erkon sepittämät. Sävelmä sentään on trad.

Tänään lueskelin Tellervo Venhon (sittemmin Krogerus) artikkelia kansanlyriikan tulisymboliikasta (Kalevalaseuran vuosikirja 47, 1967). Kappaleessa 3, Kipinä kehdossa, Venho pohtii kokonaisen kahden sivun verran seuraavaa kansanrunoa ja sen tulisymboleja:

Tuutitan tulisoroista,
kipenäistä keikuttelen,
vaalin pientä valkiaista,
Luojan lasta liikuttelen.
- SKVR XIII 11528

Toivoni heräsi! Josko Erkko olisikin soinnutellut kehtolaulunsa kansanperinteen pohjalta? Esiin Suomen Kansan Vanhat Runot - kiitos nykyteknologian ja SKVR-tietokannan se käy sekunneissa - ja hakuun kaikki tulisorois-toisinnot!

Mutta tiedättekö mitä? En täysin vakuuttunut. Artikkelissa tarkasteltu toisinto on ainoa laatuaan, ja sen on Lauri Laiholle laulanut 60-vuotias Olga Penttilä Suursaaren Kiiskinkylässä vuonna 1936. Minä väitän (ehkä rohkeasti, mutta väitän silti), että Olga toisti J.H.Erkon (1849-1906) jo vuonna 1885 julkaistuja sanoja, jotka 1930-luvulle tultaessa hyvinkin oli ehditty painaa teokseen jos toiseenkin. Tuuditan tulisoroista sisältyy internetistä kaivamieni tiedonmurusten mukaan Erkon kokoelmaan nimeltä Uusia runoelmia. Eikä Olga olisi ainoa kirjallisuuden pohjalta "kansanrunoutta" esittänyt informantti. Vuoteen 1936 mennessä Tulisoroinen on todennäköisesti ehtinyt muuttua yhtä olennaiseksi osaksi kansanihmisen tuutulaulurepertoaaria kuin Sininen uni (Martti Haavio) meidän ikäpolvellemme. Jos tutkija pyytäisi sinua esittämään tuutulaulun, mitä laulaisit?

Vaalin edelleen Tulisoroista lempituutunani - sanat pysyvät maailman kauneimpina, vaikka tietäisinkin niiden sepittäjän. Sen sijaan päätin suhtautua varauksella päätelmiin, joita Venho tekee kehtolaulun ja tulensyntymyytin yhteyksistä kansanomaisessa ajattelussa ("Kehtolaulun 'tulisoroinen', jonka alluusiotaustana on ehkä alkuaan neitojen tuudittama vasta syntyvä, ensimmäinen tuli, on luonteeltaan pyhä.").